Okei. Nyt tulee enemmän asiatekstiä. Tänään siis oli sellain päivä että herkutteli ja söin vaikka ja mitä. Nyt mulla on paha olo ja tekis miel vaa leikkaa vatsa auki tai jotain... Oon koko päivän huutanu ittelleni pään sisällä kuinka läski oon ja kuinka läskiks tuun jos syön ton ton ja ton. Kaikki on menny perseellee. Ja nyt, koska oon vasta uusi täällä blogin puolella, ajattelin kertoa teille mun tarinan, että mistä tää kaikki lähti.

   Eli siis, mä olin jo pitkään aina kattonu itteeni peilistä ja ajatellu et oon läski ym. Ja niinhän mä olen. Treenasin kutos luokalla ihan hirveästi, mutta söin myös ihan hirveästi, eikä tuloksia tullut. Vaikken sitä myöntänyt itselleni, nii aloin ehkä pikku hiljaa masentua (kyllä, kärsin edelleenkin masennuksesta, uskallan jo myöntää sen itselleni). Netti on täynnä upea kroppaisia naisia ja tyttöjä, ja halusin olls yksi heistä.

Alotin kattomalla kaikkia Victoria's Secret malleja, ym. hyvin treenaavia tyttöjä. Tiesin jo silloin, etten milloinkaan pystyisi treenaamaan niin paljoa kuin nuo tytöt. Vihasin/vihaan kroppaani ja aloitin viiltelyn noin puoli vuotta sitten.

  Viiltely helpotti. Se rauhoitti. Se auttoi. Auttaa edelleenkin. Se tuo hyvän mielen. Rohkeuden tunteen. Nautin siitä. Mutta se ei riittänyt. Eikä tule ikinä riittämään. Joten noin muutama kuukausi sen jälkeen kun olin aloittanut viiltelyn, aloin välillä satunnaisesti oksentamaan ruokaa pois. En vieläkään laihtunut. Vihasin ruokaa.

   No, mulle alkoi kertymään painoa, paino nousi 47kg 50kg ja se musersi mua. Miks vitussa mä annoin mun painon nousta? Jotain mitä mä en voi vieläkään ymmärtää.

No sitten yhtenä normaalina, erittäin paskana päivänä koulussa, istuttiin siinä frendien kanssa välitunnilla. Vittuilin normaaliin tapaani jos joku ärsyttävä poika kysyi/sanoi jotain. No, sitten yksi idiootti kysyi mun frendiltä jotain tyyliin "Onks sul kahta euroo?" ja minähän siinä fiksuna tyttönä vastasin sille homolle "Ei ainakaa sulle". No arvatkaapa mitä sain vastaukseksi? Vittuilua vittuilua vastsan; "Oo hiljaa vitun läski." Se oli ensimmäinen kerta kun mua sanottiin läskiksi.

   Menin koulun jälkeen kotiin, otin mun sytkärin ja poltin ittelleni pieniä palovammoja käteen. Se oli ihanaa, nipistelyä, sitten kovaa kipua, sitten tosi kovaa kipua. Hakkasin itseäni jos siirsin käden pois liekin yltä. Rakastin sitä. Silloin päätin etten anna kenenkään enää sanoa mua läskiksi.

Alotin välttelemään syömistä. Söin vähemmän. Mutta koska oon tällanen paska, sorruin usein ja vieläkin sorrun. Vihaan itseäni. Vihaan vartaloani. Vihaan kaikkea.

   Pari päivää sitten löysin myproana.com sivulta Ana-dietin. Ja arvatkaa mitä. Se pelasti mut. Se on just niille jotka haluu alottaa Anan mutta eivät kykene siihen. Aijon aloittaa sen heti huomenna! Ensimmäinen viikko menee tiivistettynä näin: 1000kc per päivä, jos syö yhtään enempää kaikki on kulutettava pois, 2h juoksua viikossa, 100 vatsarutistusta päivässä ja sitten siinä oli kaikkia vinkkejä. Linkkaan sen tähän. Toi on oikeasti PELASTUS! Ehkä mä vihdoin alan laihtumaan :)

Tän artikkelin ideana oli nyt lähinnä että opitte ymmärtämään mua paremmin ja saatte kuulla mun tarinan, että miten tää kaikki alko :) Toivottavasti tykkäsitte! p.s. Kirjotan nää kaikki artikkelit kännykällä, joten pahoittelen kirjoitusvirheistä!

   Ens artikkelissa jaan varmaan vinkkejä mitä ite oon huomannu hyödylliseksi ja kirjotan treenejä. Pysykää mukana!

päivän kalorit: ihan helvetisti liikaa | päivän fiilis: paska | paino: vaaka menee rikki niin en voinut punnita

 

MITKÄÄN KUVAT EI OLE MINUN, OTETTU JULKISILTA SIVUILTA!